Eläinlääketieteellisen yliopiston opiskelijoiden vierailu

03.04.2018 Eläinlääketieteellisen yliopiston kaksi opiskelijaa tulivat lukiollemme kertomaan opiskelustaan. Opiskelijat olivat neljännellä vuosikurssilla ja he kertoivat kattavasti siihen astisista opiskeluistaan. He kertoivat meille monipuolisesti opiskeluiden hyvistä ja huonoista puolista.

Opiskelijat aloittivat kertomalla pääsykokeista ja ensimmäisistä opiskeluvuosista. He kertoivat pääsykokeista omien kokemuksien kautta, mikä oli mielenkiintoista, sillä kumpikin oli eri lähtökohdista. Toinen opiskelijoista kertoi päässeensä heti ensimmäisellä yrittämällä ja toinen vasta kolmannella. He kuitenkin kertoivat, että valmennuskurssin käytyään ja oikeasti panostamalla he pääsivät sisälle. Opiskelijoiden mukaan vaikeinta eläinlääketieteellisessä on sisäänpääsy ja sen jälkeen kaikki on paljon helpompaa ja hyvin mielenkiintoista.

Ensimmäisinä vuosina on suurimmaksi osaksi vain teoriaa, mutta opiskelijat kertoivat sen olleen todella mielenkiintoista. Kuitenkin he tekevät myös käytännön harjoituksia, mutta vasta viidentenä vuotena päästään tosissaan harjoittelemaan. Opiskelijat sanoivatkin, että ensimmäisen kerran päästään kunnolla harjoittelemaan vasta sitten, kun päästään oikeasti työelämään ja ollaan valmistuttu.

Vinkiksi opiskelijat sanoivat, että kannattaa opiskelujen aikana päättää jokin asia mihin panostaa enemmän. Olisi rankkaa yrittää panostaa joka aihealueeseen. Voi siis keskittyä vaikka hevosiin. Ja tosiaan erikoistumaan voi alkaa niin, että voi ottaa enemmän kursseja liittyen vaikka niihin hevosiin tai pieneläimiin. Ja opiskelun aikana voi aika paljon itse vaikuttaa siihen kuinka rankkaa se tulee olemaan. Kesäloma on kolme kuukautta ja joululoma yhden kuukauden. Lomien aikana voi kuitenkin ottaa kursseja yms. jolloin tulee olemaan opiskelun täyteinen kesä- tai talviloma. Ja valmistumisen jälkeen kannattaa koko ajan jatkaa kouluttautumista ja erikoistumistaan ja näin voi ansaita hyvän maineen eläinlääkärinä. Toinen opiskelijoista haluaisi erikoistua hevosiin, ja hän olikin pohtinut opiskelujen jälkeen Saksaan ("hevosten paratiisi") muuttamista ja siellä itsensä kehittämistä hevosiin erikoistuneena eläinlääkärinä.

Ja itse työstä he sanoivat, että se tulee olemaan rankkaa ja pitää olla valmis ottamaan paljon vastuuta ja kestää paineen alla. Opiskelijat kertoivat myös, että noin puolet valmistuneista menee viranomaistöihin (paperityöt yms.). Shokkina monille opiskelijoille voi tulla se, että eläinlääkärit ovatkin itse asiassa enemmän tekemisissä lemmikkien omistajien kanssa kuin itse lemmikkien/eläinten kanssa. On siis oltava hyvät valmiudet toimia muiden ihmisten kanssa. Ja joskus voi käydä niin, että esimerkiksi kun rokottaa koiran voi eläin sen jälkeen pelätä sinua ja on oltava valmis ottamaan se vastaan. Vinkkinä siis se, että jos haluat paijata ja vain olla eläinten kanssa on eläintenhoitajan ammatti parempi valinta.